704835.jpg

Ratsuhomman alkeet pystyimme opettamaan ystävieni kanssa kotona, mutta varsinaiseen ratsuttamiseen arvelin sopivan paremmin jonkun itseäni paremman (ja kevyemmän) ratsastajan. Sitä paitsi, jos hepo on koko ajan ratsuttajalla, on se helpompaa kuin nakittaa ystäviä ja kylänmiehiä apuun. Heillä kun ei välttämättä ole samat vapaapääivät kuin minulla. Ongelmana oli kuitenkin minun rahanpuutteeni (milloinkas se hevosenomistaja ei ole PA?). Sepon avulla sain Paavon kolmivuotiskeväällä yhteyden Riikkaan. Riikka on taitava ratsastaja, mutta hän ei ollut vielä siinä vaiheessa ammattilainen.

Riikka ja ratsastuksenopettaja Suski kävivät katsastamassa oripojan ja tulivat siihen tulokseen, että voisihan tuota kokeilla. Teimme sopimuksen, että minä maksan kaikki Paavon kulut, mutta ratsastuksesta ei tarvinnut maksaa mitään. Niinpä ei muuta kuin heppa traikkuun ja kuono kohti Jokelaa ja ratsukoulutusta.

Paavolla on jaloissaan ensimmäistä kertaa kuljetussuojat, aiemmin ne olivat olleet liian isot, ja kuljetuksissa oli käytetty vain pinteleitä. Paavo nosteli jalkojaan ja käänsi päätään katsoakseen suojia. Kaveriparka oli aivan äimänkäkenä. "Voiks näiden kans edes kävellä?" Askeleet olivat varovaisia ja takajalkojen liike korostetun korkea.

704836.jpg

Kohti tulevaisuutta...

Tässä vaiheessa Paavon lastaaminen kesti vain pari minuuttia: nuuhkaisu ja sisälle. Tulevan kilpahevosen olikin syytä oppia hyvät matkustustavat jo ajoissa.

704829.jpg

Perillä Jokelassa Paavo pääsi yksin putkitarhaan. Onneksi ei Paavolla ollut "estevaistoa", nimittäin näin matalasta aidasta joku toinen olisi tullut yhdessä humauksessa ylitse. No, Paavo olikin puhdasta koulusukua, olkoonkin, että kaiken maailman Pilotit ja Polydorit ovat äidin serkkuja...(suom.huom. tunnettuja esteperiyttäjiä).

Seuraavana päivänä Suski kipusi Paavon selkään. Kommentti: "Pitkästä aikaa en pelännyt nousta nuoren hevosen selkään." Kyseessä oli siis kolmevuotias ori! Kiltimpää ja lunkimpaa kaveria ei kyllä mistään löydykään.

Ratsastusta tässä vaiheessa oli 2 - 3 päivänä viikossa pieninä pätkinä. Viikonloppuisin Seppo piti Riikalle ja Paavolle ½ tunnin tunteja. Poika oli tosi oppivainen ja miellyttämisen haluinen. Paavo oppi niin nopeasti, että oikein sai jarrutella, ettei olisi lähtenyt etenemään liian nopeasti.

Kesäkuussa oripoika alkoi ontua. Kaviot olivat kyllä aika kuluneet, mutta ei, ei syynä olleet ne. Ontuminen loppui heti, kun suitsiksi otettiin hackamoret. Siispä eläinlääkäri paikalle ja hampaat raspaukseen. Siihen loppui siltä kertaa ontuminen - vähäksi aikaa... Kesän ja syksyn mittaan Paavo onnuskeli aina silloin tällöin, mutta ne menivät parin päivän levolla ohitse. Tilasin kuitenkin ajan EKK:lle.

645061.jpg

Tutkimusten tulos: irtopala vasemmassa kintereessä. Ei muuta kuin aika leikkaukseen ja irtopala Huitsin Nevadaan. Samalla tilasin ajan ruunaukseen, kun ei tuosta pojasta ollut siitosoriiksi. Turha sellaista yksilöä on orina pitää, ihan turhaa kiusaamista. Ruunana pääsee kavereiden kanssa tarhaan eikä ole pelkoa "vahingoista". Valitsin Paavolle laserleikkauksen. Se oli satasen kalliimpi kuin perinteinen ruunaus, mutta hevoselle ystävällisempi ja ennen kaikkea jälkihoidollisesti huomattavasti helpompi. Laserleikkauksessa kivespussit poistetaan kokonaan ja lasersäde polttaa haavan umpeen. Silloin ei jää tyhjiä pusseja ja haavoja, joita pitäisi pitää puhtaana. Suosittelen.

No, oli tullut syksy, kun vihdoin ja viimein niin jalka- kuin ruunausleikkauksetkin olivat ohitse ja päästiin taas opiskelemaan. Paavo sai ensimmäiset kengät jalkoihinsa ja pääsi samaan tarhaan Clasun, ja hetken päästä, Millan ja Muulin kanssa. Mutta jotta elämä vain ei olisi vahingossakaan helppoa, niin tallille iski pääntauti! Siinä sitten paranneltiin sitä pari kuukautta. Tässä vaiheessa alkoi silmiin hiipiä jo hieman epäuskoinen katse: "Ei voi olla totta!"

645091.jpg

Kun karanteeni oli vihdoin tammikuun lopussa ohitse, toin tallille myös Typyn. Olin saanut tarpeekseni kahden tallin välisestä juoksemisesta.

704852.jpg

Voittoisa ratsukko Riikka ja Paavo

Helmikuussa 2003 Jokelassa järjestettiin Jokera Cup, kolmen kisan sarja. Sarjoja oli itse asiassa kaksi, helppo C ja helppo B. Riikka ja Paavo osallituivat C-cupiin. Kahdessa ensimmäisessä osiossa ohjelmana oli helppo C, ja viimeisessä Kn-Special eli helppo B. Vastaavasti toisessa osiot olivat 2 x helppo B ja helppo A. Tässä vaiheessa Paavo oli siis vielä kolmevuotias, syntymäpäivä oli vasta toukokuussa. Ja arvatkaapa mitä?! Riikka ja Paavo voittivat koko C-cupin!! He voittivat molemmat helpot C:t ja tulivat neljänsiksi Kn-Specialissa. Siitäkin olisi tullut jaettu toinen sija, ellei Riikka olisi yhdessä kohdassa ratsastanut väärän tien. Ei hullumpi kilpauran aloitus vaikka sen itse sanonkin!