Ei jaksa. Ei jaksa. Miten sitä omaiset voivatkin loukata toisiaan, ja niin vähäpätöisistä asioista.

Sain taas kerran kuulla äidiltäni, että olen mitätön ja täysin kelvoton yksilö, josta ei ole mihinkään. Siihen sanoin vain kommenttina, että mitätön on se henkilö, joka haukkuu toisia mitättömäksi. Ja syy? En suostunut selvittämään perusteellisesti soittamani puhelun sisältöä. Sanoin vain, ettei minun tarvinnut jokaista puheluani selvittää hänelle. Kaikesta tästä sain uudet haukut, koska kuulemma rähisin hänelle jokaisesta pikkuasiasta. Ja jollen rähise, niin sitten mökötän. (Ääneni muuten ei missään vaiheessa noussut.)

Mutta kai ihmisellä on oikeus loukkaantua, kun loukataan? Ei aikuisen yli nelikymppisen naisen tarvitse selostaa äidilleen tekemisiään. Kai minullekin kuuluu oikeus yksityiselämänsuojaan? Mutta voiko sitä tehdä mitään, kun toinen ei koskaan omasta mielestään tee mitään väärää? Eihän silloin ole mitään tarvetta muuttaa käytöstään.

Tekisi mieli itkeä, mutta ei jaksa.