809011.jpg

Töiden jälkeen on hyvä käydä piehtaroimassa hiet pois, tietysti kaverin kanssa! Ja laukkaamassa uudet pintaan...

Jatkamme muisteloita. Typy oli harvinaisen huomaavainen hevonen. Toisaalta hänellä oli vankkumaton (ei varsinaisesti perusteltu) luottamus mamman ratsastustaitoihin.

No, olimme taas kerran maastossa. Tällä kertaa Inkun ja ponin kanssa. Juttelimme niitä näitä, ja kerroin kuinka, olimme Typyn kanssa ensimmäistä kertaa kyseisellä maastoreitillä ollessamme tavanneet hurjan tappajalautasantennin. Meillä ei sillin vielä ollut satulaa (siis sillä ensimmäisellä maastoilulla), joten kun Typy suoritti laukkapiruetin, niin nappasin häntä - taas kerran - kaulasta kiinni. Demonstroin tarinaa tekemällä nyt samoin. Typy pysähtyi sille paikalle, astui hieman sivuun kopatakseen minut "kiinni" ja käänsi sitten päänsä katsoakseen minua sydänjuuriaan myöten järkyttyneenä. "Enhän minä edes tehnyt MITÄÄN ja silti meinaat PUDOTA!" Tamman syyttävä katse näytti viestivän. "Ei saa säikytellä pientä heppaa!" Hevosparka! Mutta moniko heppa ottaa kopin?